virtuaalihevonen ♘ a sim-game horse

Certiaesttur v.d Duren

Virallinen nimi Certiaesttur v.d Duren Rekisterinumero VH14-040-0002
Rotu&skp Friisiläinen, ori Taso ko. Helppo A va. Noviisi
Säkäkorkeus 166cm Kasvattaja yersinio, Duren
Syntymäaika 05.01.2012 M Layouts / raitatossu.net/mayflower Omistaja Isla VRL-14577
meriitit

© Friesenstahl Reuselinkhof, laidunkuva LNB Photos

Sentti on elämäni ensimmäinen friisiläinen, lapsuuden satuponi josta haaveiltiin koulun heppaporukassa. Ori on myös kauan ihailemani tallin, Durenin, oma kasvatti jonka takia saan olla kiiltävänmustasta satuponistani vielä ylpeämpi. Sentillä on kilpailtu kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa, mutta koska itse en valjakkoa harrasta niin kiertelemme Sentin kansssa kouluratoja oikeastaan huvin ja vaihtelun vuoksi. Meille on kehittynyt orin kanssa erittäin vahva side toisiimme ja koskaan en ole tämän kaltaista luottamusta muiden hevosten kanssa saavuttanut. Sentti on myös syy miksi kiinnostuin friisiläisistä ja halusin alkaa jopa kasvattamaan niitä.

Luonteeltaan Sentti on on vaihtelevan oloinen. Joinakin päivinä se käyttäytyy kuin vanha ruuna, kun taas jonakin päivänä se muuttuu luonteeltaan 10-vuotta nuoremmaksi varsaksi joka loikkii vierellä kuin aropupu. Sentti ei kuitenkaan koskaan ilkeile, se saattaa hieman heilua ja härveltää ympäriinsä, mutta pahaa se ei ihmiselleen halua. Yhden ihmisen hevonen Sentti kuitenkin on suurimmilta osin, ei se varsinaisesti häiriinny isosta porukasta ja hälinästä kilpailukokemuksensa ja ratsastuskoulukotinsa vuoksi, mutta se testaa jokaisen uuden ihmisen tarkkaan. Sentin muistiin jää helposti, antaako joku tietty henkilö piiskaa vai rapsutuksia ja sitä pitääkin käsitellä erittäin huolellisesti saavuttaakseen luottamuksen. Herkkä herra ei kestä huutamista tai kovia otteita, vaan se vaatii itsevarman ja rauhallisen käsittelijän vierelleen. Komentaa saa, mutta voimakeinoja ei sovi käyttää, ellei halua Sentin vihaavan lopunikäänsä. Se nimittäin muistaa! Harjauksesta se nauttii aivan suunnattomasti, kuten kaikesta muustakin huomiosta. Varustaminen, lastaaminen ja taluttaminen sujuvat helposti sekä näppärästi. Tammoille täytyy tietty silloin tällöin elvistellä, joka tarkoittaa hörinää ja korkein askelin jumppaamista ihmisen vierellä tai alla. Eläinlääkärin kanssa Sentti on joskus jännittynyt, mutta varsinaista pelkoa sillä ei kyseistä ihmistä vastaan ole. Kengittäjän käynnit ovat rutiinia ja sujuvat nopeasti, sillä Sentin kaviot ovat tyypiltään sellaiset, että ne vaativat normaalia useammin vuolua ja erilaiset kengät.

Ratsastaessa Sentti on määrätietoinen, eteenpäinpyrkivä ja ryhdikäs. Ori liikkuu hienon hienoillakin avuilla eteenpäin ja se on kuuliainen ori, jota ei ympärillä oleva hälinä häiritse kun se saa työmotivaationsa tarpeeksi korkealle. Huonompina päivinä kyttäillään ja korskutaan turhistakin, mutta onneksi suurimman osan ajasta Sentti keskittyy työhönsä täysillä. Kouluradalla se kulkee jo miltei automaattisesti peräänannossa, varsinkin jos selässä on jo ennestään tuttu ihminen. Ensimmäisiä ratsastajia voidaan hieman kokeilla, ihan vain siksi jos joku päästäisikin helpommalla. Liian helpolla päästyään hieno friisiläinen asettautuu sen näköiseksi, että sitä voisi luulla kameliksi. Kukaanhan ei halua näin hienon hevosen kulkevan pää luotisuorassa keho jäykkänä, joten Senttiä ratsastaa vain kokeneemmat ihmiset, jotka osaavat alusta asti ratsastaa itsevarmasti eteenpäin tätä hevosta. Maastoillessa Sentti on miellyttävämpi maastokaverin kanssa, yksinkin se lähtee tallipihasta, mutta silloin se keskittyy maastossa enemmän puskissa oleviin vihreisiin miehiin ja meno on paljon jännittyneempää kuin yleensä.

Tarhatessa Sentti on kaikkien kaveri. Se ei turhia ala ryttyilemään, vaan asettautuu myös lauman pohjimmaiseksi jos niikseen tulee. Sentillä ei ole henkistä tarvetta olla laumansa johtaja, kunhan sillä on oma pieni tai iso lauma missä olla. Yksin tarhatessa orilla menee pasmat sekaisin ja sen vapaa-aika menee silloin edestakaisin rampatessa ja kavereille hätääntyneenä huudellessa. Trailerissa on kuitenkin opittu olemaan yksinkin, koska kisakokemusta löytyy jo sen verran.

Suku

isä Ditmer v.d Duren
fri 167cm m
KTK-I KRJ-I
ii. Dexter DR
fri 160cm m
KTK-II
iii. Marcos Mars fri
iie. Alagarden Marymei, fri
ie. Sieze v.d Djoehem
fri 159cm m
KRJ-II KTK-III
iei. Garbrich v.d Eweld fri
iee. Sculd v.d Nepoli fri
emä Duren Oanna
fri 161cm m
VVJ-II
ei. Duren Oliver
fri 162cm m
KRJ-I VVJ-I FLA-I KTK-II
eii. Gerrit v.d Dieuwke fri
eie. Dur Veroek fri
KRJ-I VVJ-II YLA2
ee. Duren Oliën
fri 160cm m
eei. Dur Dorsen fri
VVJ-I KRJ-II KTK-III
eee. Dur Geschal fri

Sukuselvitys

Sukuselvitys tähän

Jälkeläiset

s. 25.05.2017 fri-t. Frida v.d Halor e. Solina v.d Duren
s. 31.08.2017 fsh-o. Walraven v.d Halor e. Nemesis v.d Zelos

Kilpailut

Sentti on kilpaillut KRJ:n alaisissa kilpailuissa 42 sijoitusta ja VVJ:n alaisissa 37 sijoitusta

30.09.2012 - Painswick KRJ - Helppo B - 1/50
01.10.2012 - Kosto KRJ - Helppo B - 1/60
08.10.2012 - Painswick KRJ - Helppo B - 5/50
07.10.2012 - Kosto - KRJ helppo B - 5/60
14.10.2012 - Cabin 21 - KRJ - Helppo B - 1/40
10.11.2012 - Fiktio KRJ - Helppo B - 5/60
21.10.2012 - Cabin 21 KRJ - Helppo B - 5/40
23.10.2012 - Cabin 21 - KRJ - Helppo B - 2/40
25.10.2012 - Cabin 21 KRJ - Helppo B - 2/40
19.10.2012 - Lai'e Welsh KRJ - Helppo B - 1/40
23.10.2012 - Lai'e Welsh KRJ - Helppo B - 4/40
27.11.2012 - Sinnesro KRJ - Helppo B - 2/30
30.10.2012 - Sinnesro KRJ - Helppo B - 5/30
30.10.2012 - Sinnesro KRJ - Helppo B - 2/30
31.10.2012 - Sinnesro KRJ - Helppo B - 1/30
29.10.2012 - Mörkövaara KRJ - Helppo B - 4/40
01.11.2012 - Mörkövaara KRJ - Helppo B - 3/40
29.10.2012 - Kosto KRJ - Helppo B - 2/60
04.11.2012 - Taavila KRJ - Helppo B - 1/50
13.11.2012 - Sinnestro KRJ - Helppo B - 3/30
11.11.2012 - Järviluoto KRJ - Helppo B - 2/30
13.11.2012 - Järviluoto KRJ - Helppo B - 2/30
14.11.2012 - Järviluoto KRJ - Helppo B - 5/30
21.11.2012 - Cabin 21 KRJ - Helppo B - 5/40
21.11.2012 - Cabin 21 KRJ - Helppo B - 2/40
18.11.2012 - Taavila KRJ - Helppo B - 6/50
19.11.2012 - Taavila KRJ - Helppo B - 2/50
23.11.2012 - Taavila KRJ - Helppo B - 1/50
01.12.2012 - Jade Dressage KRJ - Vaativa B - 1/30
04.12.2012 - Bogart&Britanov KRJ - Vaativa B - 1/40
20.11.2012 - Fiktio KRJ - Helppo B - 7/60
05.12.2012 - Fiktio KRJ - Helppo B - 7/60
10.11.2012 - Oldfinion KRJ - Helppo B - 3/50
15.11.2012 - Oldfinion KRJ - Helppo B - 1/50
17.11.2012 - Oldfinion KRJ - Helppo B - 4/50
19.11.2012 - Oldfinion KRJ - Helppo B - 2/40
20.11.2012 - Oldfinion KRJ - Helppo B - 3/40
25.11.2012 - Oldfinion KRJ - Helppo B - 6/40
25.11.2012 - Fiktio KRJ - Helppo B - 4/40
08.12.2012 - Salpicar KRJ - Helppo B - 1/30
11.11.2012 - Lai'e Welsh KRJ - Helppo B - 6/50
16.11.2012 - Lai'e Welsh KRJ - Helppo B - 6/50
13.04.2013 - Konkkaronkka VVJ - Noviisi yhdistetty - 2/30
11.04.2013 - Fiktio VVJ - Noviisi yhdistetty - 2/40
16.04.2013 - Suprant VVJ - Noviisi yhdistetty - 6/47
19.04.2013 - Suprant VVJ - Noviisi yhdistetty, 5/47
21.04.2013 - Suprant VVJ - Noviisi yhdistetty - 4/47
24.04.2013 - Duren VVJ - Noviisi yhdistetty - 5/39
01.05.2013 - Duren VVJ - Noviisi yhdistetty - 1/39
12.05.2013 - Duren, VVJ, Noviisi yhdistetty - 5/35
04.05.2013 - Suprant VVJ - Noviisi yhdistetty - 7/50
15.05.2013 - Fiktio VVJ - Noviisi yhdistetty - 4/39
19.05.2013 - Fiktio VVJ - Noviisi yhdistetty - 5/39
21.05.2013 - Fiktio VVJ - Noviisi yhdistetty - 4/39
28.05.2013 - Salpicar VVJ - Noviisi yhdistetty - 3/15
01.06.2013 - Salpicar VVJ - Noviisi yhdistetty - 3/15
21.05.2013 - Suprant VVJ - Noviisi yhdistetty - 2/18
22.05.2013 - Suprant VVJ - Noviisi yhdistetty - 3/18
12.09.2013 - Salpicar VVJ - Noviisi yhdistetty - 3/23
19.09.2013 - Salpicar VVJ - Noviisi yhdistetty - 2/23
15.10.2013 - Konkkaronkka VVJ - Noviisi yhdistetty - 2/30
12.10.2013 - Duren VVJ - Noviisi yhdistetty - 2/29
14.10.2013 - Duren VVJ - Noviisi yhdistetty - 2/29
27.10.2013 - Fiktio VV - Noviisi yhdistetty - 1/22
05.11.2013 - Breandan VVJ - Noviisi yhdistetty - 7/50
06.11.2013 - Breandan VVJ - Noviisi yhdistetty - 1/50
15.12.2013 - Konkkaronkka VVJ - Noviisi yhdistetty - 2/40
21.12.2013 - Konkkaronkka VVJ - Noviisi yhdistetty, 3/40
25.12.2013 - Fiktio VVJ - Noviisi yhdistetty - 2/27
31.12.2013 - Fiktio VVJ - Noviisi yhdistetty - 2/27
27.12.2013 - Jindabyne VVJ, Noviisi yhdistetty - 3/25
06.01.2014 - Bellgrove VVJ, Noviisi yhdistetty - 5/26
12.01.2014 - Silence Ponies VVJ - Noviisi yhdistetty - 2/30
06.01.2014 - Duren VVJ - Noviisi yhdistetty - 5/30
03.01.2014 - Salpicar VVJ - Noviisi yhdistetty - 3/25
06.01.2014 - Salpicar VVJ - Noviisi yhdistetty - 3/25
14.01.2014 - Fiktio VVJ - Noviisi yhdistetty - 3/26v
15.01.2014 - Fiktio VVJ - Noviisi yhdistetty - 2/26
11.01.2014 - Konkkaronkka VVJ - Noviisi yhdistetty - 4/40

Equipment & tips

» Nahkavarusteet mustat messinkisin yksityiskohdin.
» Kangasvarusteet turkooseja & mustia.
» Toppaloimi 0º ja fleece sen alle -18º (klipattuna).
» Treeniin jännesuojat & kumiputsit.
» Aamulla 3dl kaura & 2dl sportmix.
» Illalla 3dl kaura & 3dl sportmix.
» Heinä 4 kertaa päivässä jaolla: 3-2,5-2,5-4
» Tarhataan vain ruunien kanssa.

Päiväkirja

18.11.2017
Astelin Susikallion yksityistalliin, kuin minä tahansa muunakin päivänä. Mielessäni pyöri kuitenkin tuhat ajatusta, kaikki yhtä aikaa luoden kaamean sekasorron, sillä tiesin asioiden muuttuvan yhden yksityistallin henkilön ja sen hevosen myötä. Tervehdin aamutallin työntekijää, joka oli tänä aamuna mustahiuksinen Elve johon olin tutustunut jo aikaisemmin - nainen vaikutti mukavalta vaikkei helposti lähestyttävältä kuitenkaan. Aloin pohtimaan missä Benjamin mahtoi maleksia, sillä en ollut tottunut näkemään ketään muuta yksityistallissa aamutuimaan. Orien puolella käytävää Sentti hörähti minulle matalalla äänellään, kuten yleensäkin. Se työnsi turpansa kaltereiden välistä ja hamuili tarjoamaan kämmentä uteliaana, vaikka minulla ei mitään sille ollutkaan tarjota. Pujahdin orin karsinaan hiljaa häiritsemättä vasta heräileviä hevosia tallissa ja rapsutin sitä sen lempikohdasta, leuan alta.

“Et tiedäkään mitä olen suunnitellut sinulle, tulee niin kova ikävä,” höpisin hevoselleni hiljaisessa tallissa ja huomasin ääneni murtuvan viimeisen kolmen sanan kohdalla. Ei tämän pitänyt olla vaikeaa. “Mitä Sentille tapahtuu?” Kuului utelias ääni karsinan ulkopuolelta. Pahus, en muistanut Elveä, tokaisin itselleni, tietenkin äänettömästi ollen loukkaamatta uteliasta tallityöntekijää. “Äh, en ole kertonut tästä vielä edes Vionalle mutta..” Tokaisin vaivaantuneesti ja käänsin pääni pois Elven luota ja jatkoin keskustelua kiinnittäen katseeni mustaan oriin. “Sentti muuttaa Saksaan, sillä on jo tallipaikka Füssenistä. Se pääsee siittolaan, jossa se treenataan näyttävään kuntoon ja sitten sillä on edessään siitosorin ura. Mahdollisesti myös kantakirjaus.” Jatkoin Sentin paksujen jouhien selvittämistä sormillani ja samalla pyyhin pölyt sen ohuesta karvapeitteestä käyttäen harjan sijaan rukkastani. Elve huokaisi selkäni takana ja aloitti oman puheenvuoronsa. “Sehän on uskomattoman hienoa! En tiedä mitä sanoa, olet varmasti murtunut sen myymisestä..” “Ei ei ei, nyt käsitit väärin. Senttiä ei myydä, se on omistuksessani vielä Saksassakin.” Sanoin, sillä huomasin Elven myötätuntoisen katseen kun käänsin pääni naista kohti. Ilme kasvoilla kirkastui jälleen - yhtäkkiä huomasinkin höpöttäneeni naisen kanssa tovin jos toisenkin.

“Oijoi aamutalli myöhästyy tätä tahtia. Viona tulee tallille aamupäivästä, jos haluat hänelle puhua!” Elve tokaisi vielä viimeiseksi ja lähti kiireellä hoitamaan aamutallin loppuun. Jäin itse Sentin luokse, mutta kävin ensin hakemassa sen oikeat harjat ja puunasin orin tänä aamuna erityisen huolella. Sentillä on vapaapäivä kalenterini mukaan, joten huolellisen harjauksen jälkeen viskasin sille Bucasin kevyt-toppaloimen selkään ja talutin malttamattomana vierelläni steppailevan friisiläisen tarhaa. Sentti syöksähti tarhan portilta eteenpäin ja hirnahti kuin kertoakseen kuninkaan olevan taas paikalla. Valitettavasti sen hirnuminen kuului vain omiin korviini, sillä Sentti oli ensimmäinen tarhaan päässyt.

Siirryin kirpeässä ulkoilmassa tupakkapaikalle ja pistin röökin palamaan. Aamu oli hiljainen ja Susikallion ympäristö tuntui nukkuvan vieläkin, tällaisina aamuina ne runoilijat istuvat ikkunalaudallaan ja kirjoittavat kaikkea .. taiteellista? Tupakka oli nopeasti poltettu, joten tumppasin sen ja kävelin yksityistalliin jälleen. Elve oli juuri taluttamassa ensimmäisiä hevosia tallista tarhaan, joten kerkesin tokaista naiselle ettei Beaa laiteta ulos vielä, sillä meinasin liikuttaa sen heti aamusta. Siirryin yksityistallista kahvihuoneeseen saadakseni ensin hieman kofeiinia, päätin keittää kupillisen myös Elvelle vaikken tiennyt joisiko nainen kahvia ylipäätään. Saatuani kuuman kupin kämmeniä lämmittämään huokaisin syvään. Kello oli hieman yli kahdeksan ja vasta nyt väsymykseni alkoi hiipiä ensin haukotuksen merkeissä ja sitten silmäluomet painuivat kiinni.

“Huhuu onko ketään kotona!” Joku kajautti korvani juuressa ja säpsähdin hereille. Kahvi oli jäähtynyt kupissa ja siitä oli yli puolet vielä juomatta. Käänsin päätäni ja näin Annin kahvinkeittimen luona, pian huoneen ovi aukesi uudelleen ja sisään asteli Viona Talvikin kanssa. Olin herännyt jonkin asteisesta koomasta ja heitin huomenet kaikille tupaan tulleille. “Nukuitko hyvin?” Anni tokaisi hieman sarkastiseen äänensävyyn. Kellon viisarit olivat tuvan seinällä vierähtäneet jo kerran ympäri, olinko tosiaan nukkunut siinä pöydän ääressä tunnin? “Hei Viona, mulla olisi sulle asiaa. Elve sanoi sun tulevan näihin aikoihin tallille.” Sanoin tallinomistajattaralle, joka nyökkäsi vastaukseksi ja sopi näkevänsä kanssani toimistossa puolilta päivin.

Bea liikkui tänään ihan mielettömän hyvin, kun juoksutin sen kevyesti huurteisella alakentällä. Tamma ei ollut lainkaan niin uhmaikäinen kuin se yleensä oli, joten nautin näistä parhaista paloista sen kanssa. Juoksutuksen salat se oli oppinut todella hienosti ja nyt se osasi vaihtaa askellajista toiseen pelkkien äänikomentojen avulla, mikä oli iso juttu sen kehityksessä. Rennosti pärskivä tamma kulki vierelläni rauhallisesti yksityistalliin, jonka tutulle pesupaikalle sen ohjasin vaihtaakseni kapsonin päitsiin. Harjasin pikaisesti sen miltei mustaksi muuttuneen talvikarvan, joka oli päässyt turhankin pitkäksi - pitäisi varmaan klipata jossain vaiheessa talvea, kun tulee hikisten harjoituskertojen aika sen kääntyessä 2-vuotiaaksi tammikuussa.

Kello näytti 11:50 ja hieman jännittyneessä olotilassa kävelin toimistolle ja koputin oveen hiljaa. Vionan ääni kuului oven takaa, joten siirryin toimistoon ja istuin suoraan naisen eteen penkille. “Sentin vuokrasopimus pitäisi purkaa.” Sanoin vaikeroiden ja samalla muuttuen kuin teinitytöksi siinä penkillä istuessani. “Bea siis jää tänne?” Viona katsoi minuun kysyvästi. Nyökkäsin vastaukseksi ja tunsin kuinka kyyneleet olivat tunkemassa ulos silmäkulmista. Oli niin hiton vaikea puhua Sentin lähdöstä kun tiesin sen muuttavan yli kahden tuhannen kilometrin päähän minusta, mutta ajatusta helpotti minulle jäävä nuorukainen. Susikallion porukasta mua ei saisi pois kirveelläkään, siitä olin varma. “Pikkulinnut kertoivat Sentin pääsevän siitosorin hommiin Saksaan, onko totta?” Viona sanoi lempeällä äänellään. Naisen kanssa oli ihanan helppo puhua aiheesta kuin aiheesta.

“Joo, siitä sanoinkin jo Elvelle. Täältä lähteminen tapahtuisi 1.12 ja menen sen mukaan 1-2 viikoksi alkuun. Onko tää ihan ok juttu?” Kyyneleet koskettivat jo poskiani. “Anteeks tää pillitys, mulla tulee vaan niin ikävä sitä. Se on kuitenkin vuoden tai pari pois, enkä näe sitä niin pitkään aikaan.” Sanoin ja viimeisen lauseen kohdalla kyyneleet valuivat jo valtoimenaan sotkien kevyen ripsivärin silmiltäni poskille. Sain Vionalta myötätuntoisen halauksen ja ymmärtäväisiä sanoja, joista en kuullut aivan kaikkea. Juttelimme naisen kanssa vielä hetken, kunnes kasasin itseni sillä halusin kävellä pihamaan läpi ilman, että kukaan ihmettelisi punaisia silmiäni. Tänään kotimatka tuntui erityisen pitkältä ja päivämäärä 1.12 tuntui tulevan älyttömän nopeasti.

18.09.2017
Pysäytin Mersun parkkipaikalle ja heitin kirkkaankeltaisen sadetakkini hupun pään suojaksi, vettä tuli kuin Esterin sanonko-mistä ja fiilis oli muutenkin niin perkeleen herttainen tänään. Päätallissa kävi kuhina, sillä tunnit olivat juuri alkamassa täyttäen käytävät alkeistuntilaisten huudoilla. Mihin tää menee? Hei joku auttaa mua Oliverin kanssa? Missä Napin suitset on?! Mua ei nyt yhtään kiinnostanut alkeislaisten rääkyminen ja niiden seassa näkyi kyllä ihmisiä, jotka niiden apuna oli. Hyvä Isla, näin vaalitaankin sitä kohteliaan ja avuliaan mainetta. Lampsin kahvihuoneeseen saappaat tömisen betonilattiaa vasten, ne sointui hienosti takkiin kirkkaankeltaisella värillään. Näytin varmaan jonkin asteen huomiomerkiltä, vain mustat ratsastushousut tasoitti mun asuvalinnan väriskaalaa. Kahvihuoneessa istui Elve, Talvikki ja Sinna väsyneen näköisinä.
"Ootteko ollu täällä jo pitkään? Helvetti noiden alkeistuntilaisten huutelun kaa." Tokaisin samalla kun kaadoin kahvinkeittimeen vettä ja napsautin sen päälle odottaen kofeiiniannostani. Sinna murahti jotain omaansa ja hautasi kasvonsa käsiensä taakse. Talvikki ja Elve nuokkuivat ihan koomassa, kumpikin nyökytteli hiljaa vastauksesi. Ei siis juttuseuraa tänään, no pärjään mä yksinkin. Kahvinkeitin lopetti porinansa, joten suuntasin ensimmäisenä sen luokse kofeiinin nälässäni ja kaadoin kuppini ääriään myöten täyteen. Kuuma kahvi oli lämmittänyt ja piristänyt mukavasti, mutta hevosten tarhoilla tuuli vapisutti taas suunnatessaan mun sadetakin alle. Se pyöritteli lehtiä maassa, enkä osannut sanoa satoiko ylhäältä vai sivulta. Sentti seisoi tarhansa kauimmaisessa nurkassa roikottaen takajalkaansa rennosti. Vihelsin niin kuuluvasti kuin pystyin ja ori nosti päänsä ylös, hörähti ja lähti kävelemään luokseni. Se ontui edelleenkin oikeaa etujalkaansa eikä se odotuksieni mukaisesti näyttänyt yhtään paremmalta, mutta ei onnekseni pahemmaltakaan. Hieno poika, onko jalka pipi vieläkin. Höpöttelin hevoselleni ja nappasin sen riimunnarun päähän, pyöräytin portilla ympäri ja lähdin kävelyttämään sitä talliin.
Yksityistalli oli ihanan rauhallinen taluttaessani Sentin sen karsinaan. Hain orin harjapakin ja hikiviilan, jolla kävin sen kasvavan talvikarvan läpi. Vettä roiskui karsinan lattialle hurjasti ja samalla tuntui kuin ämpärillinen irtokarvaa olisi tullut mukana. Keltainen sadetakki oli nyt kuorrutettu märältä hevoselta haisevilla karvoilla ja saappaan sisälle pujahtaneet karvat kutitteli mun jalkoja. Sulle pitäisi ostaa uusi sadeloimi äijä, lässytin taas hevoselleni kun olin käynyt sen karvan viilalla läpi ja ripustanut sadeloimen karsinan edustalle kuivumaan. Pitäisi siis ottaa se parempi loimi ulos, koska ei litimärkää viittinyt takaisin selkään pistää. Kirjasin puhelimeni muistiin uuden loimen ostamisesta kotikäyttöön kun lähdin hakemaan varustehuoneesta Sentin parempaa loimea. Heitin kuivan loimen myttyyn karsinan edustalle ja palasin karsinaan harjaamaan oria tietäen, että tänään ei olisi mikään kiire tai hätä minnekään. Sentti seisoi paikoillaan silmät ummessa ja pistin merkille sen tavan seistä niin, ettei kipeälle jalalle varautunut juurikaan painoa. Siirtyessäni harjaamaan jalkoja tunnustelin kämmenilläni jalkaa ja huomasin sen olevan kuuma, ehkä myös hiukan turvoksissa. Harjapakissa oli vajaa linimenttipurnukka, jolla läträsin sen jalan polvesta vuohisiin asti ja virittelin sen jalkaan vielä pintelin tukemaan sitä, kun menisin kävelyttämään sitä kentälle. Vuosien hevostelun aikana olin huomannut, ettei ontuvaa hevosta saa missään nimessä jättää seisomaan vaan olisi parempi verrytellä ja kävelyttää sitä edes viisitoista minuuttia päivässä. Sillä tavalla kaikki lievemmät ontumiset on saatu pidettyä kurissa ja hevonen vetreänä ilman sairasloman aiheuttamaa lihasjumia.
Kenttä oli muuttunut kuravelliksi ja siellä käveleminen oli tuskaa, ei me kauaa meinattu onneksi olla. Sade piiskasi uhmaten mun takin vedenpitävyyttä ja satunnaiset norot valuivat kaula-aukosta takin sisälle saaden mulle vilunväristyksiä aikaiseksi. Sentti käveli mun vierellä kylmän rauhallisesti, varoen oikeaa etuajalkaansa. Alakentällä ei ollut muita meidän lisäksi, kuka nyt tässä säässä halusikaan tulla vapaaehtoisesti kävelemään. Maneesissa oli tunti meneillään ja vaikka oltaisiin voitu käyttää sen toista puolikasta, en halunnut Sentin stressaantuvan muista hevosista sen jalkansa takia. Nyt ei tekisi hyvää hypähdellä innoissaan. Ori pörisi vierelläni ja tuuppi mun selkää sen päällä, enkä voinut olla miettimättä oliko se tyytyväinen vai tökkikö se mua tyyliin hei idiootti ois aika mennä sisälle! Rapsuttelin sen korvien takaa samalla kävelyttäessäni sitä ja siihen ainakin sain tyytyväisen pörähdyksen. Viidentoista minuutin kävelyn jälkeen suunnattiin takaisin kohti tallia, juuri sopivasti, sillä Maiju ratsasti mustalla hevosella vastaan. Tervehdin naista kättäni heilauttamalla ja se nyökkäsi takaisin, hulluhan se oli kun meinasi treenatakin tässä säässä.
Sentin yllä ollut jo toinen sadeloimi tänään oli taas litimärkä ja mä toiveikkaasti kokeilin jos toinen olisi edes vähän kuivunut. Toiveajattelua, kumpikin loimi oli yltäpäältä kurapaskassa ja nyt ne loivat alleen vesilammikkoa kun vettä tippui helmoja pitkin lattialle. Tallin ikkunasta näin kun päivä alkoi pimentyä, kiva syksy, tunnin päästä ei näkisi enää eteensäkään ilman tallin pihassa loistavia valoja. Tunnustelin jälleen orini jalkaa ja tajusin miten tyhmää oli linimentata se ennen kuin mentiin kuravelliin uimaan kentälle. Talutin Sentin pesukarsinalle ja aloin letkuttelemaan sen kuraisia jalkoja puhtaaksi. Ruskea vesi valui tallin likakaivoon veden soljuessa viileänä Sentin jalkoihin. Mustani ei ollut moksiskaan, se näytti olevan ennemminkin helpottunut kun viimeisenä siirryin sen kipeän jalan kohdalle ja käänsin vettä viileämmäksi. Alkusäikähdyksestä se nosti kummatkin etukavionsa 10cm maasta jolloin ärähdin sille ja se seisoi paikoillaan koko kaksikymmentä minuuttia viilentäessäni jalkaa. "Joko se jalka tuntuu paremmalta?" Kuului Elven ääni takaani. Eikös sen pitänyt olla sairaslomalla, vastahan saatoin naisen ambulanssiin. Käännyin mustahiuksisen naisen suuntaan ja tervehdin häntä jotenkin tosi awkwardiin tyyliin.
"Ei tunnu.. Mut ei se ole pahempikaan, joten vielä ei oo peli menetetty." Vastasin naiselle, "Eikös sun pitänyt olla sairaslomalla? Miten jakselet?" Jatkoin lausettani johon nainen ei juurikaan reagoinut mitenkään. Tallijuorut Sentin jalasta oli ilmeisesti liikkunut, koska mä en ainakaan ollut kertonut Elvelle Sentin ontumisesta. "Joo piti, mut en mä pysty olee kauaa tallilta pois, päähän siinä sekoaa. Kyllä sä varmaan tunnet samoin, ku oot hevostellu niin pitkään." Elve vastasi ja rapsutteli Sentin turpaa samalla. Pian nainen jatkoi matkaansa päätallille, mitä se edes teki yksityispuolella? Käänsin vesihanan pois päältä ja liu'utin kädelläni Sentin jaloista enimmät vesinorot pesarin lattialle.
Ori pärskähti tyytyväisenä päästessään karsinaan. Istahdin sen karsinan edustalle ja kaivoin oven edessä olevasta repustani eväsrasian. Eineslihapiirakat oli asia jota en koskaan oikeastaan syönyt, sillä olin oikea natsi oikeanlaisen syömisen suhteen. Kyläkaupassa salaatit olivat kuitenkin niin kalliita, että ajattelin kiduttaa kehoani ostamalla pari lihapiirakkaa ja jogurttia normaalien eväiden sijaan. Siinä mä sitten istuin syömässä lihapiirakoita hiljaisessa yksityistallissa, illan pimetessä ja Sentin hamuillessa mun eväitä selkäni takaa. Keskityin hetkeksi aikaa seuraamaan mitä Facebookin puolella tapahtuu ja heti kun huomioni harhaantui muualle, nappasi ori lihapiirakan kädestäni. Hei mitä sä oikein teet?! Ärähdin hevoselleni, joka tyytyväisenä mussutti lihapiirakkaa valuttaen sen limaisia jämiä mun niskaan. Kiva, olin just riisunut sadetakin ja nyt Kingslandin huppari oli aivan limaisessa lihapiirakassa. Kiitos. Tokaisin sille jokseenkin tylyyn, mutta koomiseen äänensävyyn. "Mun pitää mennä vielä hoitamaan Bea ja auttaa ilta tallissa, öitä!" Huikkasin orille vielä ennen kun lähdin sen karsinalta.

17.09.2017

Tunnelma maneesissa oli kireä, kun juoksutin Senttiä ravissa Anni Haapalan edessä. Olin helvetin väsynyt ja levoton olemukseni tarttui myös oriin, joka ravasi vierelläni korvat niskassa kiinni. "Kyllä se ontuu, et nähnyt omiasi." Anni totesi kun kävelin Sentin kanssa naisen luokse. Päästin pitkän huokauksen rapsuttaessani orin otsakiekuraa. "On näitä ontuvia ennenkin hoidettu, älä huoli, sulla on klinikka tallin vieressä apuna." Anni jatkoi lausettaan ja laski kätensä olalleni lohdullisesti. Nyökkäsin tallin eläinlääkärille ja nielaisin kuuluvasti, tuntui kun kurkussani olisi hengitystiet peittävä möykky ja pidättelin itkua. Vaikka mä omistan tallillisen hevosia ja ontuminen kuuluu hevosen omistamisen huonoihin puoliin, niin Sentin ontuminen tuntui paljon pahemmalta kuin minkään muun. Sentti oli unelmien hevonen ja olin niin innoissani kun huomasin, että siitä tulee helppo eteenpäin vietävä. Olin kerennyt maalata mieleeni jo kuvia meistä kouluratojen tähtinä.
"Isla, mä keitin kahvihuoneessa pannullisen. Tulisitsä kahville?" Talvikki tokaisi Sentin karsinan edustalla ja katsoi jotenkin säälivän näköisenä. Hymähdin jotain omaani ja aloin tunnustella Sentin oikeaa etusta, jolloin ori haukkasi ilmaa hampaillaan ja nosti jalan pois käsistäni. Selvästikin se oli todella kipeä. Benjamin oli nähnyt aamulla, kun Sentti oli vetänyt itsensä nurin tarhassa pohjan ollessa liian liukas orin pukkishow'lle. Viona oli sitten soittanut mulle ja olin lähtenyt ajamaan Susikallioon heti, kun olin saanut suomenhevosille päiväheinät jaettua. Anni hälytettiin paikalle ja nainen katsoi jalan tarkkaan, muttei löytänyt mitään vakavaan vammaan viittaavaa. Luultavasti kipeä nyrjähdys, nainen sanoi mulle. Kahvihuoneessa oli jälleen kuhinaa. Talvikki jutteli Tanelin kanssa, Anni istui Lehtelän sylissä kahvikuppi kädessään ja Neri kirjasi jotain vihkoon, ehkä tallipäiväkirjaan? Kurotin yläkaapille ja nappasin käteeni valkoisen kahvikupin, johon olin Ifolorilta teetättänyt kuvan musta ja Sentistä meidän ensimmäisissä koulukisoissa, joissa voitettiin Helppo B:n luokka. Tein tilaa itselleni hetekalta ja aloin ryystää mustaa juomaa mietteliäänä. Gaia kömpi syliini, kuin pieni seurakoira. Hätyytin sen alas sylistäni, sillä nyt en jaksaisi 22-kiloista koiraa paksun karvansa kanssa. Narttu näytti loukkaantuneelta ja säntäsi Tanelin jalkoihin odottaen mieheltä jonkinlaista hellyydenosoitusta. "Sulla on kiva koira," Taneli sanoi ja alkoi rapsuttamaan nartun ruskeaa karvaa. Mies puhui minulle ensimmäistä kertaa, emme olleet tavanneetkaan kuin kerran. Hän kuitenkin vaikutti mukavalta. "Kiitos, se on nyt sun paras kaveri kun rapsutat sitä." Vastasin ja uppouduin taas kahvikuppiini. Jätin kahvikuppini hetkeksi tiskipöydän kulmalle ja lähdin hakemaan yksityistallista omaa päiväkirjaani, jonne kirjasin hevosten kanssa tekemiset ja niille sattuneet asiat, kuten nyt Sentin ontumisen. Kahvihuoneessa aloin kirjata päiväkirjaani Sentin ontumista päivämäärän ja Anni Haapalan kertomien tietojen perusteella. Päiväkirjan kulmaan piirsin kuvan hienosta mustastani, tosin ei minusta piirtäjää taida tulla näillä taidoilla. Hieno mustani ei ollutkaan niin hieno enää kun taidoton alkoi sen rajoja hahmottamaan paperille. "Onks toi Sentti?" Anni kurkisti kirjaani kohti ja osoitti piirtämääni luonnosta orista. "Joo on se, ei musta mitään Da Vinciä ainakaan tuu!" Tokaisin ja nauroin omalle piirrokselleni.
Muutkin halusivat nähdä sen ja minä näytin, pian naurettiin yhdessä ja huomasin miten hyvä ryhmähenki palautti muhun sen kivan fiiliksen mikä oli aamulla ennen uutisia Sentistä. Kello oli jotain kahden paikkeilla, kun olin juonut kahvini loppuun ja kirjannut päiväkirjaani kaiken tarvittavan. Muu porukka puhui jostain Strifestä, mutta lähdin kesken keskustelun sillä en tiennyt kuka hän oli joten ei se kummemmin mua edes kiinnostanut. Lähdin marssimaan yksityistallille, jossa siivosin pikaisesti Sentin ja Bean karsinat. Tammalleni oli kehkeytynyt ihmeellinen tapa kasata kaikki karsinan aluset reunoille niin, että keskikohta karsinasta oli pelkkää betonia. Koko tallinväki vitsaili tästä tavasta, eikä kukaan ollut keksinyt mitään järkevää syytä miksi Bea niin teki. Jälleen kerran kasasin aluset takaisin karsinan keskelle, kun olin siivonnut lannat pois. Sentti pääsi takaisin tarhaan muiden kanssa ja minä pääsin työskentelemään orin tarhan parissa. Karsinat siivottuani vein täydet kottikärryt lantalaan ja lantalan takana sytytin tupakan. Puhelimeni piippasi kerran joten kaivelin sen taskustani samalla kun otin pitkiä henkäyksiä Pallmallin sinisestä. Sinnakin ilmestyi tupakkapaikalle ja koitimme pitää yllä pientä small talkia, mutta loppupeleissä luovutimme kun kumpikaan ei osannut pitää keskustelua yllä.
"Sori, oon helvetin huono small talkissa." Sanoin Sinnalle ja nainen nyökytti päätään merkiksi siitä, että oli samaa mieltä. Jarno oli laittanut minulle jo kolme viestiä, mutta havahduin vasta viimeiseen. 'Lassen uusi omistaja on täällä, haluaa tavata sut. Nyt.' Tänään en siis saanut norkoilla Susikalliolla koko päivää. Tumppasin tupakan ja lähdin ripeästi kävelemään kohti parkkipaikalla seisovaa Mersuani.

11.09.2017

Anni oli lupautunut maastoiluseuraksi mulle ja Sentille, mikä oli erittäin hyvä juttu sillä enhän mä tiennyt Susikallion maastoista mitään. Pirteä nainen sai itsellenikin hyvän mielen ja meillä oli mukavaa jo hevosia valmiiksi laitattaessa. Sentti oli tänään rauhallisempi kuin edellisellä ratsastuskerralla ja Annin ihana Mette pursusi energiaa huomatessaan, että lähdimme tallin pihasta maastoon eikä kentälle tai maneesiin. Syksyinen metsätie oli oranssien ja keltaisten puiden lehtien täyttämä ja joka puolella oli niin kaunista. Jos emme olisi olleet Annin kanssa koko ajan äänessä, niin metsä olisi ympäröity pelkästään hevosten tyytyväisellä pärskimisellä ja kavioiden kopinalla hiekkatietä vasten. Tulimme Annin kanssa hyvin juttuun ja olin päässyt muutenkin sisälle susarilaisten porukkaan, vaikka en ollutkaan niin kiinnostunut tallin uusimmista juoruista ja talliväen tekemisistä. Anni kuitenkin piti maastossa kävellessämme huolen, että saisin heti kuulla viimeisimmät tapahtumat talliporukan keskuudessa ja minä kuuntelin hymyillen mustan orini selässä.
Hiekkatiellä tuli pitkä suora, joten päästimme hevosemme rennoin ohjin ravailemaan. Mette tosin pärskyi ja puhkui innosta, joten Annilla oli hieman enemmän pitelemistä tammastaan kuin minulla Sentissä, joka ravasi tamman vierellä kuunnellen samalla metsän ääniä kiinnostuneena. Ravasimme pitkän pätkän, jonka jälkeen kävelimme Annin kertomalle pellolle. Siellä voisi kuulema päästellä laukkaa niin kovaa kuin mieli teki ja minunhan teki mieli. Päästyämme pellolle Mette alkoi steppailemaan tasajalkaa ja tamman innokkuus tarttui myös Senttiin. Kiristin ohjia ja kun Anni huudahti, niin päästimme hevosemme täyteen laukkaan pellon alkupäässä. Tuuli kohisi korvissani ja pellon täytti kavioiden töminä kun hevosemme kilpailivat keskenään kumpi on nopeampi. Sentti tuntui venyttävän jokaisella askeleellaan laukkaansa ja se kiiti eteenpäin korvat hörössä Meten perässä. Ihan emme samoille linjoille päässeet vauhdissa, sillä Annin tamma oli ketterämpi ja varmempi jo tutuksi tulleella pellolla. Peltosuoran päätyttä hidastimme hevosiamme ja annoimme niiden ravata tielle, jossa otimme taas käynnin. "Hieno poika olet," taputin friisiläistä kaulalle jatkaen lausettani Annia kohti, "Mettekin taisi vähän innostua?"
"Joo se nauttii näistä laukkasuorista, Senttikin meni tosi kovaa vaikka onkin kesäkunnossa!" Anni tokaisi iloisesti ja loppumatkan täyttikin puheen sorina meidän keskustellessa hevosistamme ja yleisesti elämästä. Tallipihassa laskeuduimme hevosten selästä alas ja minä vilkaisin kelloani. "Ei perhana, Bea tulee kohta Jarnon kanssa tänne!" Huudahdin ja Anni lohdutti minua sanomalla, että kerkeän hyvin hoitaa Sentin alta pois ja hän voi keittää kahvitkin päätallilla. Talutin hikisen hevoseni karsinaansa ja riisuin siltä varusteet. Yksityistallissa kävi kuhina, taisin olla ruuhka-aikaan paikalla. Nyt nuoren tammani tulo jännitti minua entistä enemmän. Sentti vaistosi jännittyneisyyteni joten se alkoi käyttäytyä levottomasti, mutta rauhoittui aloilleen kun komensin sitä hellästi. Sentti sai päälleen fleeceloimen, sillä olisin tallilla koko päivän ja se voisi siis kuivaa rauhassa ja päästä vielä illaksi pihalle. Heitin orille heiniä karsinaan ja lähdin kävelemään kahvihuoneeseen.

08.09.2017

Harjasin Sentin kiiltävän mustaa karvaa sen karsinassa mietteliäänä. Ori oli jo 13-vuotias, saavuttanut kouluratsastuksessa täydet sijat ja kilpaillut myös valjakkoa, mutta sillä ei ollut yhtään jälkeläistä. Halusin kovasti ruunata sen, jotta siitä tulisi miellyttävämpi harrastekäytössä, mutta en ruunaa sitä ennekuin sillä on suvunjatkajia. Olen ihaillut hevosteluni alusta asti Durenin pitkäjänteistä kasvatustyötä friisiläisten suhteen, enkä halunnut katkaista sukulinjoja Dureniin nyt kun talli oli lopettanut.
Ajatukseni katkesi kun kuulin käytävältä puhetta, Senttikin höristeli korviaan kuunnellakseen ketkä sieltä mahtoivat tulla. Kuulin ainakin Talvikin äänen, hän taisi jutella Benjaminin kanssa. En jäänyt sen kummemmin kuulostelemaan heidän juttujaan, sillä ohimennen taisin kuulla jotain suhdejuoruja jotka eivät itseäni kiinnostaneet. Pujahdin orini karsinasta pihalle varustehuonetta kohti hakemassa sen satulan ja turkoosin yleishuovan, suitset ja turkoosit pintelit. Vaihdoin tallijodphurit mustiin ratsastussaappaisiin ja vaaleansiniset farkut Kingslandin tummansiniseen farkkuratsareihin. Varustin Sentin ripeästi ja lähdin taluttamaan sitä kypärä kädessäni Susikallion alakentälle.
Ohjasin Sentin kentän keskelle kaartoon, jossa katsoin jalustimet itselleni sopiviksi. En ollut aivan varma kuka sillä oli ratsastanut viimeksi, tämä oli ensimmäinen ratsastuskertani omalla hevosella Susikalliossa. Sentillä oli virtaa ihan liiakseen, se ei millään olisi jaksanut seistä kentän keskellä odottamassa hidasta ratsastajaansa joten se poukkoili ja korskui liikkuen pari askelta kummallekin sivulle vaihtelevasti. "Nyt riittää," komensin oriani joka käänsi päänsä minuun ja kohotti hieman kulkiaan. Otin sen mustasta harjasta tukea ja loikkasin selkään, jonka jälkeen Sentti lähti reippaaseen raviin ennenkuin kerkesin istuakaan kunnolla. Otin ohjat yhteen käteen ja epäammattimaisesti riuhtaisin taaksepäin, jolloin orini pysähtyi ja käänsi korvat minua kohti. Kypärän hihnani oli auki, mutta onneksi se ei tippunut päästä selkään noustessa joten sain sen kiinni rivakasti. Sitten otin kunnon ohjasotteen ja päästin Sentin alkukäynteihin, joiden aikana vaadin sitä välillä kokoamaan itsensä ja vuorostaan myös annoin sen mennä mahdollisimman pitkässä muodossa. Sentti pörhelsi menemään kuin mikäkin sähikäinen, enkä meinannut saada sitä millään kuulolle. Jouduin tekemään ihan kunnolla töitä istunnallani, että sain sen tasaiseen käyntiin ja hyvän peräänantoon kuulolle. Juuri kun orin askeleet alkoivat tuntua oikeanlaiselta, niin kuulin kavioiden kopsetta ja käänsin päätäni portin suuntaan. Talvikki oli tulossa Proggiksen selässä kentälle ja tervehti minua hevosensa viereltä iloisesti.
"Meistä ei varmaan oo vaivaa?" Hän tokaisi kysyvä ilme kasvoillaan. "Ei tietenkään, kaikillehan tää kenttä on. Sori Sentti on ihan hirviö tänään," vastasin punoittava naama hikipisaroilla orini steppaillessa eteen- ja taaksepäin jossain käynnin ja ravin välimaastossa. Musta hevonen allani keskittyi Proggiksen tuijotteluun sieraimet laajoina ja hörisi tammalle innokkaasti. Talvikki näytti peukkua ja nousi Proggiksen selkään.
"Nyt prkl.." mutisin hevoseni selässä ja pahoittelin tasaisin väliajoin Talvikille Sentin käyttäytymistä. Ulkomailla asti kisanneena ja työskennelleenä hevosalan ammattilaiseksi kouluttautuneena minua hävetti orini käytös ja vielä enemmän se, että meinasin menettää hermoni sen poukkoiluun. Lopulta päästin Sentin reippaaseen raviin ja ori lähtikin innosta pursuen eteenpäin matkaa voittavin pitkin askelein. Kevensin alussa sen ison ravin tahtiin, jonka jälkeen istuin harjoitusraviin ja käänsin hevosen kiemuraurille. Pikkuhiljaa Senttikin alkoi tuntua allani hallitulta hevoselta, eikä pomppivalta kumipallolta. Rentouduin itsekin Sentin askeltaessa hienosti kiemuraurilla ja aloin taivuttaa sitä avotaivutuksen alkeisiin. Olimme harjoitelleet sitä ennenkin ja vaikka Sentti oli "jo" 13-vuotias, niin se oppi nopeasti ja mielellään. Uusia asioita opetellessa meillä meni aina parhaiten, koska ori keskittyi paremmin kun sai rutkasti aivojumppaa. Ravailin Sentiltä pahimmat höyryt pois ja kun avotaivutuksen alkeet sujuivat ongelmitta, niin annoin orille laukka-avut. Ensin laukattiin Sentin tahtiin, eli reippaasti kaula pitkällä, mutta sitten aloin taas kokoamaan sitä lähinnä oman istuntani avulla ja käänsin sen pääty-ympyrälle. Laukkaympyrällä ratsastin orin pohkeista lävitse, eli taivuttelin sen asetusta kumpaankin suuntaan kunnes se alkoi olla täydellisesti kuulolla.
"Tähän suoritukseen on hyvä lopettaa," totesin ääneen Sentille ja samalla kentällä työskentelevälle Talvikille. Löysäsin ohjaa ja taputin oria kaulasta nojaten hieman eteenpäin ja vihdoinkin aloin hymyillä itsekin. Näytin keskittyneenä aina äkäiseltä ja olin saanut kuulla siitä niin kilpailuissa kuin treenikavereiltakin iät ja ajat. Minkä minä sille voin, että keskittynyt ilmeeni tarkoitti kulmat kurtussa ja suu viivalla ratsastamista. Ravailin Sentillä rennosti kenttää kaarrellen ja suuntaa vaihtaen, kunnes pyysin orilta käyntiä ja lopulta laskeuduin selästä alas. "Hieno poika sä oot," lässytin sille tallissa kun riisuin varusteita siltä pois. Talutin hikisen hevosen pesukarsinalle ja huuhtelin sen nopeasti hiestä kuivaksi. Heitin sille fleeceloimen selkään ja annoin sille pienen heinäkasan karsinaan. Kävin varustehuoneessa tekemässä ilta- ja aamuruoat valmiiksi tallityöntekijää varten ja lähdin kotiini miettien jo etukäteen seuraavaa treeniä, urheiluhullu kun olen.