virtuaalihevonen ♘ a sim-game horse

Oldfinion Atletika

Virallinen nimi Oldfinion Atletika Rekisterinumero VH17-021-0261
Rotu&skp Trakehner, tamma Taso ko. Grand Prix
Säkäkorkeus 165cm Kasvattaja Oldfinion Dressage
Syntymäaika 15.10.2017 Omistaja Isla VRL-14577
20.12.2017 KTK-III (17 + 17 + 13 + 17 = 64p.)

© S.H

Toivoin tästä kilttiä ja ystävällistä tammaa muiden kiukkupussirottien keskelle, mutta sain emänsä luonteen perineen lohikäärmeen sen kiltin tilalle. Ei se mitään, rakastetaan sitä silti vaikkakin hieman kauempaa ja varovaisemmin. Halata tätä tammaa ei saa, eikä varsinkaan pussailla, ei missään nimessä. Hoitaessa se hyväksyy vain välttämättömät toimenpiteet ja turhasta ajan tuhlaamisesta se syöksee tulta - onneksi ei kuitenkaan kirjaimellisesti. Hampaitaan se vilauttelee ja osaa pelotella hoitajiaan vakuuttavasti paukuttamalla kavioitaan tallin betonista lattiaa vasten häntä viuhuen helikopterin lailla. Karsinassa ja tarhassa se näyttää aivan viattomalta, lukuunottamatta sitä kun se huomaa ihmisen ja alkaa tuijottamaan tätä tummilla silmillään. Sen vilunväreen tuntee jokainen itse nahoissaan, ei sitä osaa kuvailla.

Taluttaessa Lettu kulkee ihmisen kanssa vaihtelevasti, mutta kotona se enemmänkin laahustaa ja joskus se pysähtyy yhtäkkiä, liikkuen vasta hoitajan hermojen revetessä totaalisesti. Kisapaikoilla sen on pakko kipittää koko ajan joko edelle tai aivan ihmisen niskaan hönkien perässä, eikä paikoillaan kyetä olemaan kuin alku- ja lopputervehdyksen ajan jos sitäkään. Uusille hevosille huudellaan ja häntää koristaa aina punainen rusetti varoittaen muita omistajia potkimisen vaaroista, vaikka kotona se osaakin olla laumassa aiheuttamatta riitaa.

Ratsastaessa Lettu ei välttämättä parane sen vertaa, ellei sen selässä oleva ihmisparka oikeasti tiedä mitä on tekemässä. Kanttura on oikein sopiva sana välillä kuvaamaan itsepäistä ja mutrussa suin tehtäviä tekevää tammaa. Lettu tarvitsee paljon verryttelyä, kiroilua ja harjoittelua oppiakseen uusia liikkeitä jonka vuoksi sen kilpauraa ei aloitettu muiden tapaan aikaisin. Mahdoton se ei ole ratsastaessa, sillä onhan se jollain tavalla päässyt etenemään vaativille tasoille ja onnistunut kilparadoillakin. Sama ratsastaja koko ajan on ollut meidän ratkaisumme - ratsastajan ollessa vaihtumaton, tamma ei näe tarvetta testata hänen hermojaan ja temperamenttia kiukuttelemalla ja olemalla vaikea lehmääkin kankeampi otus.

Suku

isä Jewilion F
trak 168cm trn
Champion KTK-II
ii. Manchester United
trak 167cm prt
iii. Arsenal trak
iie. Baronessa trak
ie. Jewelberry
trak 166cm tprt
KRJ-I
iei. Firewind trak
iee. Jewellily trak
emä Athena D. HRW
trak 164cm rn
Vir Mva Ch KTK-II
ei. John D. Rocker xx
xx 168cm trn
YLA2 XLA-II ERJ-II KRJ-II MEJ-II KERJ-I
eii. Von Pluring xx xx
eie. Madam Mim xx xx
ee. Alecto V
trak 160cm rn
eei. Erlenhof Aleksandor trak
eee. St. Silvie trak

Sukuselvitys

Atletikalla on suvun perusteella paljon annettavaa. Hienoja kouluhevosia isän puolelta ja itselle tuntemattomampaa sukulinjaa emän suvusta, jotka myös kouluratsuja yhtä yleispainotteista poikkeusta lukuunottamatta.
Sen isä Jewilion F on edustanut kasvattajansa työtä useita kertoja koulukilpailuissa, monesti siellä palkintojen jaossa. Se on saanut miltei 50 sijoitusta KRJ:n alaisista kilpailuista, tietoa ei ole tähtääkö se koululaatiksiin vielä elämässään. Se on saanut näyttelyistä Champion arvonimen, sekä kantakirjauksesta II-palkinnon, jotka ovat varmasti ansaittuja sen ulkomuodolla.
Isänisä Manchester United on punarautias ja erittäin hienoja liikkeitä näyttävä kilparadoilla paljon nähnyt ori. Se on palkittu KRJ-I palkinnolla, saaden 101 pistettä. Poikansa tapaan se on saavuttanut näyttelyistä Champion arvonimen ja kantakirjauksesta II-palkinnon.
Isänemä Jewelberry on kaunis trakehnertamma, joka on saavuttanut kouluratsastuksessa useita sijoja elämässään ja siitä hyvästä se on palkittu KRJ-I palkinnolla. Sillä on 7 jälkeläistä, jotka kaikki ovat kouluhevosia - uransa alussa tai jo lopettaneita.
Emä Athlena D. HRW on kouluratsastuksessa menestynyt, näyttelyistä Vir Mva Ch arvonimen saanut ja II-palkinnolla kantakirjattu hieno tamma - ulkonäöllisesti. Luonteeltaan se osaa olla oikea lohikäärme ja pelkoni osoittautui toteen, kun sen jälkeläinen Lettu osoitti samanlaisia piirteitä.
Emänisä on se em. poikkeustapaus kouluratsujen seassa, nimittäin englantilainen täysverinen John D. Rocker xx on saanut palkintoja useista eri laatuarvosteluista ja sen sivuja selatessani totesin, että tuossa on pakko olla hieno yleishevonen kasvattien isäksi. Ori on kilpaillut myös koulua ja siitä todisteena KRJ-II palkinto sen sivuilla muiden palkintojen seassa. Emänemä Alecto V on tuntemato ja rekisteröimätön tamma, jonka sivuja etsin jonkun aikaa löytäen ne webarchivesta lopulta. Silmäiltyäni sivuja - rehellisesti sanottuna yllätyin hieman sillä se on ainoa mitään saavuttamaton sukulainen Atletikalla. En siis ihmetellyt miksi sen puolisoksi valittiin monen lajin osaaja varsaa suunnitellessa. Luonteeltaan se on kuitenkin ollut mukava ja se on varmaan ollut yksi syistä emä valinnaksi, tosin vain kahdelle varsalle. Sivut eivät kerro onko tamma menehtynyt vai elossa, mutta sivuja ei ole päivitetty 2012 jälkeen.

Jälkeläiset

s. 10.10.2017 rotu-skp Varsan nimi e. Nimi
s. 10.10.2017 rotu-skp Varsan nimi e. Nimi

Kilpailut

sijoitus
sijoitus
sijoitus
sijoitus
sijoitus
sijoitus
sijoitus
sijoitus
sijoitus

Päiväkirja

07.11.2017
Jokainen tietää varmasti edes jollakin tavalla sen tunteen, kun ihailee jonkun muun omistamaa hevosta ulkonäön, kisauran, palkintojen tai pelkästään upean nimen vuoksi. Minulla on muutamia tällaisia hevosia varsinkin puoliveristen joukossa, mutta ujona ja aloittelevana puoliveristen kasvattajana en koskaan uskalla pyytää niistä varsaa peläten etten täytäkään toivoittuja vaatimuksia jälkeläiseltä. Yhtenä esimerkkinä oli Fridan omistama ja kasvattama Jewilion F, joka on aiheuttanut osaltani useita kertoja syviä huokauksia aina nähdessäni viimeisen päälle treenatun ja puunatun ori palkintojen jaossa jälleen kerran onnistuneen kouluradan jälkeen tai selaillessani sen nettisivuja, joita koristi useat näyttelyistä saadut arvonimet, upeat valokuvat ja sitten huokaisin huomatessani sen taas astuneen tamman - joku onnellinen saa tuosta orista varsan.

Sitten tuli päivä kun ennestään tuttu Oldfinionin omistaja Yersinio myi taas kasvattamiaan timantteja uusille omistajille. Omistan kyseisen tallin kasvatin Oldfinion Bethian, joka on näyttänyt arvonsa jo nyt hienona kouluhevosena - sillä on pitkä tulevaisuus edessä kanssani, sen selässä pääsen koreilemaan useita kertoja vielä palkintojen jaossa. Tällä kertaa naisella oli myynnissä oldenburgien lisäksi myös kaksi trakehneria, 3-polvinen Oldfinion Spiky joka jäi ostamatta sillä sen isä on jo hevosteni suvuissa. Toinen oli kaunis tamma Oldfinion Atletika, jonka isänä oli kauan ihailemani Jewilion F.

Sormet ristissä laitoin viestiä Atletikasta luvaten samat asiat kuin Bethiallekin, eli kouluradoilla kilpailemista, jonka jälkeen käytäisiin hakemassa palkinto laatuarvosteluista ja mahdollisesti tamman rakenteesta riippuen nättelyistä - kantakirjakelpoisuuden saavuttamiseksi. Odotin naiselta vastausta ja toivoin todella saavani tämän tamman, eikä aika kerennyt mennä kellon ympärikään kun sain jo myöntävän vastauksen. Onko tämä totta? *nips* On! Saan vihdoinkin sen kauan haaveilemani jälkeläisen tummanruunikosta orista, joka laukkasi ennen ainoastaan nenäni edestä ruusuke suitsissa, mutta nyt minulla oli hieno tamma varsa puoliksi kyseisen kaikilta kanteilta katsottuna upean hevosen verta. Emässäkään ei ole valittamista, luotan Oldfinionin omistajaan laadun suhteen kasvattajana enemmän kuin omien taskujeni sisältöön.

07.11.2017 / 10:53 oli lentokoneeni laskeutunut Helsingin lentokentälle. Tänään olisi se päivä kun hakisin tamman Saksaan uuteen kotiinsa. Minua oli vastassa jälleen ystävällinen vastaanotto ja pääsin Oldfinionin maaperälle saavuttuani miltei heti uuden ostokseni luokse. Takakorkea, ruunikon värinen ja pörröpäinen vuotias seisoi karsinassaan tuijottaen minua - ensimmäistä kertaa koskaan en osannut sanoa millä tavalla tuijotti, sillä sen katse ei ollut lempeä tai utelias saatika vastakohtakaan. Se vain tuijotti.

Lompakossa tuntuva tukko rahaa oli vaihdettu, passit ja ell.paperit hoidettu ja nimi paperiin rustailtu. Olin taas lentokoneessa, jonka ruumassa matkusti Atletika eli “Lettu”. Saksan lämpimämpään ilmaan se tottui nopeasti ja hevoslaumassa se osaa käyttäytyä hyvin Euroopan täälläkin suunnalla - kiitos uusiin koteihin valmistelevan kasvattajan. Valitettavasti Lettu on perinyt isänsä mukavan luonteensa lisäksi piirteitä emästään, siitä lisää sitten joskus.